2.3.2014

Hei pönttö!

Mitä olisikaan mammaliigan blogi ilman pottajuttuja? Omaperäinen ja innovatiivinen varmaankin. Koska tämä blogi ei ole sellainen, niin otetaanpa pienet pissi- ja kakkajutut.

Esikoisen kanssa pottailu lähti aika nihkeästi liikkeelle. En ole maailman ahkerin potalla istuttaja, tässä yhteydessä olisi täysin mahdollista pelata "Huono äiti" -kortti. Muistelen, että 8-10 kk vaiheilla olisi joku herkkyyskausi vessahädän tunnistamiseen. Muistelen myös, että niihin aikoihin minä en nukkunut öisin yli kahden tunnin pätkiä, joten säännöllinen potattaminen ei kerta kaikkiaan mahtunut mun energiatason piiriin.

Kuva täältä
Kun jossain kahden vuoden jälkeen pottaa pidettiin enemmän esillä ja tyttö viipotti kotona jonkinlaisia pätkiä ilman vaippaa, niin tuntui että potalla hän harjoitti pidätyskykyään ja potalta poistumisen jälkeen lirahti pisut jonnekin lattialle. Lopulta noin 2 v 9 kk iässä vaipat jäi kokonaan pois, myös öisin. Muutamia vahinkoja on toki matkan varrella sattunut, loppujen lopuksi hämmästyttävän vähän.

Välillä kehoitus vierailla vessassa on esikoisen kanssa edelleen vääntämisen aihe, vaikka ikää on lähemmäksi 5 vuotta. Normaaleissa kotioloissa olen lopettanut aiheesta natkuttamisen, mutta jos jonnekin pitäisi lähteä, niin on rasittavaa, kun vessassa asioinnista tulee suuri mittelö. Siis loppu hyvin, kaikki hyvin, vaikka pari kertaa aiheesta joudutaan sanailemaan.

Kuva täältä
Kuopus on usemman kuukauden pottaillut. Nykyään hän vaatii pönttöön supistajan ja kiipeää pöntölle itse. Lähes joka kerta hän jotain tuloksia tiristää, ja on tavattoman innoissaan, kun saa paljon kehuja. Vessanpöntön huuhtelunapin painaminen se vasta hauskaa onkin! Aina pöntölle ei huvita mennä, ja se saa sitten olla niin.  

Kokonaan vaippojen jättäminen pois saa tapahtua, kun sen aika on. Kesällä on hyvää aikaa kulkea paljaalla pyllyllä ja lirauttaa pönttöön tai sitten jonnekin muualle. Reilusti laimennettu Tolu sumutinpullossa ja vanha harso on muuten kätevä tapa hoidella pienet vahingot. 

Kuva täältä
Nyt voin todeta, että esikoisen kanssa olin turhaan malttamaton, kun homma ei lähtenyt sujumaan. Pottajutut, jos jotkut, on sellaisia, jotka jokainen lapsi oppii omalla tavallaan ja omassa aikataulussaan. Joku innostuu tarrojen keräämisestä, joku ei. Yksi intoutuu jättämään vaipat, kun saa Disney-hahmoilla kuvitetut pikkuhousut jalkaansa. Joku innostuu päiväkodissa pottailusta, kun kaikki muutkin.

Vertaistukea ja vinkkejä kannattaa hakea. Stressaamisen neuvon lopettamaan, se ei potalle oppimista edistä.

6 kommenttia:

  1. Mä stressasin jotenkin tosi paljon sitä (päivä)kuivaksi opettelua, kun lapsi kyllä kävi 2-vuotiaasta asti isommalla hädällä aina pöntöllä, mutta ei osoittanut mitään kiinnostusta luopua vaipoista aiemmin. Kalsarit ja tarrat kyllä kelpasi, mutta ei juuri häiriintynyt vaikka olisi pissannut housuun. Sen takia on muuten uusi sohva tilauksessa... Sitten kun tyyppi oli sen 2 v 10 kk päätettiin tylysti että nyt loppu vaippapelleily ja laitettiin tyypille kalsarit; sehän tajusi homman jujun heti. Olisi varmaan ollut valmis jo vähän aiemmin, mutta ilmeisesti tämä vaati vanhempien kyllästymisen enemmän kuin oikean herkkyyskauden lapsella. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän aiheeseen liittyy monenlaista herkistelyä! :) Uusi sohva, oho. Meidän sohva on onneksi nahkaa, ei ihan niin helposti imaise sisuksiin kaikkia nesteitä.

      Hienoa, että vaippoja ei enää tarvita!

      Poista
  2. Mulle ehkä oikeasti tärkein oivallus koko pottahommassa oli se asenne, että pissa on vaan pissaa. Toisaalta koiranomistajalle se on aika luontainen asenne :D

    Tää oli hyvä teksti, kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen löytänyt myös toisenlaisen koiranomistajalle luontaisen asenteen tai toimintamallin. Kuopukselle piti antaa lääkettä, mutta suoraan nautittuna ne lensivät suoraan lääkitsijän naamaan ja paidalle. Antibioottiliuos piiloutui sujuvasti suklaajäätelöön ja yskänlääke piimään. Hyvin meni, hauhau!

      Poista
  3. Minä en ole panostanut kummankaan kohdalla pottailuun. Tai no, Pienemmälle ostettiin potan pohjalle hymynaama tarra, olikohan se niin, että tarra oli musta muuten mut jos jotain tuotosta tuli päälle, sieltä paljastui hymynaama. Meillä valittiin aurinko, muistaakseni niitä oli koiraa, kissaa yms. Se oli kauheen hauska pojasta, mutta en usko sen vaikuttaneen pottailuun muuten :) Molemmat lapset oppivat kuiviksi "itsestään" n.2v.9kk-3v tienoilla. Yhtäkkiä vaan alkoivat kulkea vessaan pissalle&kakalle ilman eri kehoituksia ja samalla kaikki pöksyt jäivät kuiviksi. Isompi ei sen koommin tarvinnut mitään kehotuksia ja on pysynyt kuivana ;D, mutta Pienemmällä jos on eeeerityisen hauskaa niin helposti unohtuu se vessa ja saattaa joskus harvoin tippa pöksyyn lirahtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eeeeerityisen hauska tilanne tosiaan saattaa aiheuttaa lirahduksia. Vaan ei se ole niin vakavaa! Vaikka toisaalta olisi leppoisaa elellä ilman vaippaa, on myös leppoisaa ottaa iisisti ja antaa asian edistyä omalla painollaan. Aika harvalla ekaluokkalaisella on kouluun mennessä vaippa / tutti / ja mitä näitä kaikkia nyt on. :)

      Poista

Mitäpä tuumit? Kerro kernaasti.