26.3.2013

Johdonmukaisesti epäjohdonmukainen

Olen käynyt joogan alkeiskurssilla noin 10 kertaa. Olen aloittanut lenkkeilyn lukuisia kertoja. Ratsastuksen olen aloittanut vuosien tauon jälkeen ainakin 4 kertaa. Murtsikkaa olen hiihdellyt melko tasaisesti viime vuosien aikana, keskimäärin 25 km / talvi. Tästä superpitkästä talvesta tuli ennätyksellinen: 100 km laduilla on mennyt rikki eilen jo aikaa sitten! Laiskottelukausina voi vedota työkiireisiin, riekaleisiin uniin, raskauteen tai synnytyksen jäljiltä epäkunnossa oleviin haara-alueisiin, mutta let's face it: olen laiska ja itsekurini toimii korkeintaan kuukauden kerrallaan.

Kuva täältä

Hampaat pesen säntillisesti joka päivä ja syömisen unohdan äärimmäisen harvoin.  Vaan jos elämään yrittää tuoda jotain uutta: liikuntaharrastuksen tai jotain positiivisen ajatellun tapaista hömpötystä, niin alkuintoilun jälkeen päästään yleensä jo parissa kuukaudessa tilanteeseen, missä en muistakaan, että tässä oli joku henkilökohtainen kehitysprojekti menossa. Ärsyttää sairaasti, kun ei kehity missään. Vastaavasti ne harvat, joilla on itsekuria ja kykyä harjoitella säännöllisesti... niin, kyllä sen huomaa. Tehkää te joogatutut vaan dvi pada shirshsanaa, meitsi veivaa seisomasarjaa uudestaan ja uudestaan. Joo, se uusi keltainen joogamatto viime keväältä, se on pesty. Ei ole käytetty vielä kertaakaan.

On faktaa, että omien rutiinien muuttaminen on vaikeaa. Siltikin: esimerkiksi 10 aurinkotervehdystä joka aamu toisi mulle 100% varmuudella paremman fiiliksen ja vähentäisi Buranan kulutusta niska-hartiajumituksien takia radikaalisti. Mutta ei. Ei kato kerkee, ei mitenkään, siihen menisi ainakin 5 minuuttia Olen luonteeltani projekti-ihminen: innostun helposti uusista jutuista ja innostukseni on harvoin pysyvää laatua. Olisi tosi mielenkiintoista nähdä, miten kehittyisi vaikkapa joogassa tai lenkkeilyssä, jos sitä tekisi puoli vuotta säännöllisesti.

Kun hetkellisesti on taas vauhti ja vouhkaus päällä, on älyttömän kivaa käydä lenkillä ja hiihtämässä, eikä tunnu ollenkaan vaikealta löytää siihen aikaa ja energiaa. Positiivinen liikuntakierre syntyy yllättävän nopeasti: haluaa liikkua uudestaan ja uudestaan. Ja äkkiä se sitten hyytyykin, flunssaan tai viikon huonoihin yöuniin, tiedättehän?

Kuten sanottu, nyt on hyvä pössis ja lenkkeilyinto leiskuu. Otetaan siitä ilo irti, kun sitä riittää! Kuopion mutsien treeniryhmään Naisten Kymppiä kohti mahtuu mukaan, meitä on nyt kokonaista 3 henkilöä mukana, jee! Jos sinulla on tiedossa jotain pysyvämpään muutokseen johtavia niksejä, niin henkisen valmentajan paikka on auki. Lupaan haastavia asiakastapauksia, etätyöt on ok.

17 kommenttia:

  1. Tunnistan itsessäni tuon saman, valitettavasti! Tällä hetkellä ohjelmassa on kuntoilun lisääminen (taas vaihteeksi), ja tätä päätöstä tehostamaan on ostettu 12 kerran salikortti. Saapa nähdä, tuleeko ostettua seuraavaa korttia... Jäsenyyden ostaminen olisi jo hullua... ;)

    VastaaPoista
  2. Minulla on auttanut se, että valitsen väh.yhden jumpan tms. lukukaudeksi joka on säännöllisesti valitsemanani hyvänä iltana/pvänä krn/vkossa. Jumpan pitää olla kiinnostava, siksi sitä vaihdetaan aika ajoin. Sitten tulee lähdettyä jopa silloinkin kun ei varmasti muuta jaksaisi.
    Kuntosalit jää käymättä näin väsykautena mutta sovittu meno on jotain muuta minulle.
    Toinen hyvä on lenkki(tms)kaveri, joka kannustaa mukaan lähtemään. Kohtapa minäkin, mahdollisesti puolikuollut zombie, suunnistan aurinkoiseen ulkoilmaan vain koska zombieystäväni lupautui matkaani. Palaamme varmasti ihmisempänä takaisin!
    Nimim.päikkärimutsi sängynpohjalta
    Pst. Haastan sut hiihtolenkille tänään, ja täältä saat kannustusta liikkumiseen enitaim :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitsi yritin muutes lähteä hiihtämään, ex tempore lastenvahtia en kuitenkaan tavoittanut ja oli muuta iltamenoa. Huomenna on päivä uusi! Kiitos tsemppauksesta! :)

      Poista
  3. Mä olen helposti sellainen äärimmäisyyksien ihminen - ihan täpöllä tai sit ei ollenkaan. Tämä koskee usein myös liikuntaa - mutta ehkä opin jotain, kun puoltoista v sitten vedin itteni ylikuntoon ja sairastin sen jälkeen kaikki mahdolliset taudit, mitä oli jäänyt edellisinä vuosina sairastamatta... No nyt ollaan sitten siellä toisessa ääripäässä melkeinpä, kun en halua lapsia laittaa mihinkään hoitoon liikunnan takia :/ Että se on sitten kuuriluontoisesti tanssimattoa silloin kun lapset on isällään :D Niin ja mä taas unohdan helposti syödä, kun oon yksin :/

    VastaaPoista
  4. Muistin tästä, että suurella tohinalla aloittamani "nyt käytän hammaslankaa joka ilta" -projekti on telakalla. Hmmm.

    Tulin myös ajatelleeksi, että voisin itsekin tehdä vaikka aurinkotervehdys A:t joka aamu, siinä menisi se viisi minuuttia. Aurinkotervehdys B ei tule kuuloonkaan, se alkaa vain ärsyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kyllä minä B:stäkin pidän! Masokisti minussa himoaa punnerruksia ja soturi on ylväs ja komea.

      Poista
  5. mie oon niiiiiiin samanlainen :D heehe

    VastaaPoista
  6. Jooga! Eka selätetään yhteistuumin tää lenkkeily, ja sit ruvetaan käymään kimpassa joogaamassa. Sie potkit miuu persielle ja mie siuu. Jooga on nähkäätten minulla elämäntapamuutoslistalla ihan kärjessä, sen kimppuun käyn heti seuraavan inspishetken iskiessä... Kunhan tässä nyt jaksaa ja ehtii ja silleen.

    Hammaslanka. Se hammaslanka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuopiossahan on mielettömän ihana shala ja yhdistys. Siellä olisi tosi kiva käydä, jos siis kävisin ja joogaisin.

      Poista
    2. Oho, pitääpä tutustumani. Kiitos vinkistä! Jos vaikka tästä pikkuhiljaa vääntäis koko elämän kunnolla kuosiin... :)

      Poista
  7. Täällä kanssa samanmoinen alku-innostuja/hetkessä lopahtava :D Olen pohtinut kovasti tuota kympille lähtemistä, mutta pelottaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tule Kuopio-hallille ke 10.4. klo 17, lupaan että ei olla yhtään pelottavia. :) Onhan se 10 km vähän paljon, mutta kyllä sen jaksaa.

      Poista
    2. Kyllä mää tuun. Kiva tavata uusia immeisiä :)

      Poista
  8. Onneksi olkoon bleue, sinut on valittu psyykkiseksi valmentajaksi! Kaikki muut on samanlaisia tuulella käyviä lössyköitä kuin minä! :D

    Oikeesti mahtavan hyviä neuvoja. Vakkaripäivä ja -aika on tosi hyvä juttu. Syksyllä kävin TRX-tunneilla, ja vaikka niitä oli monena päivänä, torstai-iltana oli helpointa lähteä, kun siitä vähän vahingossa tuli vakkariaika. Siinä ei tarvinnut Miehenkään kanssa erityisemmin neuvotella, kun se oli mun jumppailta.

    Ja joo, lenkki- tai jumppakaveri on hyvä. Toinen toistaan tukien ja innostuen.

    Kaikki muistaa syödä sopivasti, ja lankaa hampaansa. Kerran yksi hammaslääkäri lipsautti, että kerta viikossa riittää. Lankalauantai, siitäpä vaan hinkkaamaan!

    VastaaPoista
  9. Kröhöm, arvaas mitä mun makealakolle tapahtui? Sekin projekti on hyllyllä. Ei vain ole jaksanut kun on tässä elämässä haastekerrointa ollut ihan riittämiin. Mutta siis samaa mietin itsekin, että miten sitä aloittaa aina jotain kauhealla tohinalla ja sitten se jää..?

    Haastoin muuten juuri sinut. Käypä kurkkaamassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herkuissa ja liikunnassa taitaisi olla parasta vanha kunnon kultainen keskitie eli kohtuus. Isommat kurssinmuutokset tahtuu aina mennä kiville.

      Kiitos haasteesta! :)

      Poista

Mitäpä tuumit? Kerro kernaasti.