2.1.2013

Perintöä odotellessa

Sain viime metreillä ruksattua koko vuoden 2012 tehtävälistalla pyörineen neliön: Tee testamentti. Tämä liittyy yleiseen elämän ja talouden hallintaan ja suunnitteluun, mistä kirjoittelin syksyllä. Testamentin tärkeimpänä tarkoituksena minulle oli määrätä, että jos äkkilähtö tulisi, osuuteni talosta siirtyy Miehelle eikä perimysjärjestyksen mukaan lapsille. Asuntolainan puolikkaan Mies nimittäin perii ilman testamenttiakin. Homman olisi voinut hoitaa myös menemällä naimisiin, mutta kuka tarvitsee sormusta, jos on yhteiset lapset ja asuntolaina?

Testamentin tekemiseen ei välttämättä tarvita lakimiestä. Itse kuitenkin sellaista käytin. Koska tulotasoni on tällä hetkellä säälittävä vaatimaton, käytin Oikeusaputoimiston lakimiestä, jonka 1,5 tunnin palvelu maksoi minulle 100 euroa. Lakimiehen käyttäminen toi asiaan selkeyttä ja varmuutta. Lakimies kyseli vähän väliä, että: "Tarkoititko näin vai noin? Ja entäs tässä tapauksessa?" Ymmärrän siis, mitä testamentissani lukee, ja koska oikeusaputoimiston lakimies on työnsä puolesta saanut osallistua moniin perintöriitoihin, hän (toivottavasti) osasi muotoilla asiat yksiselitteisesti.

Oikeusaputoimistossa myös hoidettiin testamentin allekirjoitus, eli minä allekirjoitin paperin ja lisäksi puumerkit laittoi asianajaja ja toimistosihteeri.

Lyhyt yhteenveto prosessista maallikon näkökulmasta:

  • Testamentti tehdään määrämuotoisena dokumenttina. Google tai lakimies auttaa pohjan etsimisessä.
  • Testamentissa määrätään omaisuuden periytyminen. Saajat ja omaisuus yksilöidään mahdollisimman tarkasti (hetut, kiinteistötunnukset jne.). Huomioon voi ottaa esim. perinnönsaajien puolisot ja heidän lapsensa, ja päättää miten periytyminen heille käsitellään.
  • Testamentti allekirjoitetaan kahden todistajan läsnäollessa. Oletettavasti todistajien täytyy olla täysi-ikäisiä ja henkilöitä, joita ei ole mainittu testamentissa.
  • Testamentin säilyttämisestä vastaa testamentin tekijä. 
Eri elämänvaiheissa olen ajatellut ja itkenytkin omaa kuolemaani (16 vee: Sitten sinäkin poika X ymmärrät, kuinka ihanan tytön jätit!). Nyt en päässyt tunnelmaan eikä oman kuoleman ajatteleminen tuntunut miltään. Testamentin tekeminen oli yksi tehtävä, yksi paperi. En toivo päätyväni Darwin Awardseihin ehdolle lähiaikoina, vaan ei sitä ikinä tiedä. Onpahan muilla yksi asia vähemmän huolehdittavana. 

Sen sijaan prosessi ja myös jouluhaudoilla käyminen muistutti mieleen, että minulla sittenkin on motto, joka vielä kaipaa kiteyttämistä. Se menee jotenkin näin: Kun kuolen, toivon että pöytäliinani kelpaavat korkeintaan matonkuteiksi, koska niissä on niin paljon viini- ja steariinitahroja

Ajatus lähti jonkun muuton yhteydessä, kun löysin monta vuotta paketissa olleet kankaiset servetit, joita ei ollut käytetty kertaakaan. Ne on tosi kauniit, ja olin aina ajatellut, että en halua käyttää niitä, jos menevät vaikka likaiseksi. Apua, miten säälittävää! Jos on kauniita servettejä ja pöytäliinoja, niin käyttöön vaan ja ympärille rakkaat ihmiset roiskuttelemaan punaviiniä (tai ketsuppia ja mustikkasosetta)! Niin sitä elämää eletään, eikä pölyttämällä rättejä kaapissa. Aamen.

11 kommenttia:

  1. tunnustusta pukkais sulle mun blogissa. :)

    VastaaPoista
  2. Ai sinäkään et ole naimisissa? Jostain syystä olin varma, että olisit. (Miksi, en tiedä.) Mutta niin, enpä minäkään, vaikka välillä asiasta tuolle Etelän miehelle kuittailenkin. Ihan piruuttani lähinnä, sillä en oikein jaksaisi mitään hääjärjestelyjä ja ymmärtääkseni Etelän suku pahastuisi, jos menisimme salaa naimisiin. Olemme siis pattitilanteessa. ;)

    Mutta nyt tätä naimisissaolon turvallisuutta lasten kannalta on toitotettu sen verran monelta taholta, että sanoin miehelle pitäisikö meidänkin. En tosin onnistunut perustelemaan, että mitkä olivatkaan ne syyt. (Voisiko joku kertoa mitkä?) KOska kuitenkin on se lapsi ja asuntolaina. :)

    Mäkin muuten panttaan yhtä Marimekon pöytäliinaa! Se on ollut pöydässä vain kahdesti, joista toinen oli lapseni kastejuhla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, liinat pöytään! Vaikka onhan se sairaan epäkäytännöllistä, varsinkin jos on pienempiä juhlijoita, jotka innoissaan kiskoo liinaa.

      Tekin olette varmaan käyneet riemukkaassa tilaisuudessa, missä isyys tunnustettiin? Jos se on tehty ja yhteishuoltajuudesta sovittu, ei käsittääkseni lapsen näkökulmasta avioliitolla ole muuta "lisäarvoa". Omaisuusasioissa on, vaikka kai nekin ovat viime vuosina muuttuneet ja ottavat paremmin huomioon esim. yhdessä maksettuja lainoja ja muita hankintoja eron tai kuoleman sattuessa kohdalle.

      Minä haluaisin häitä kyllä juhlia, jos siihen pisteeseen päädytään, ja nyt ei jaksaisi mitenkään sellaisia rueta miettimään, joten tämä on ihan hyvä näin. :)

      Poista
  3. Oi, järkevää! Me olemme naimisissa, koska se oli yksinkertaisempaa kuin testamentin teko (no ei vaiskaan...). ;)

    Ja tuo motto on muuten hyvä! Voisin muuten vaikka kopioida sen, mutta meillä ei ole yhtään pöytäliinaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus jotain järkevääkin, kaiken muun häsäämisen vastapainona. :)

      Mitä, ettekö edes häälahjaksi saaneet pöytäliinaa? Se jos jokin on järkevää! ;)

      Poista
    2. Ei saatu liinoja ei! :) Pitäisiköhän meillä olla edes joku valkoinen juhlaliina...?? Ja arkenahan toimisi vahakangas, ihan varmasti Marimekolla olisi joku ihana... No niin, pitääkin ruveta suunnittelemaan, hih! ;)

      Poista
    3. Miehellä on joku ihme vastustus vahakankaita kohtaan. Olen himoinnut jo pitkään Marimekolta milloin mitäkin vahakangasta, mutta olen jättänyt vielä ostamatta. En kyllä yllättyisi, jos joku päivä semmoinen puolivahingossa päätyisi keittiöömme. ;)

      Poista
  4. minäkin naamiasissa ja tältä osin asia turvassa. mutta jotenkin se laittaa miettimään omaa testamentin tekoa tämä siun juttus. nii ja yks mikä kannattaa oikeesti tehdä on sellanen lupa juttu pankkiin, että esim. miehesi saa käyttää tiliäsi raha asioiden hoiteluun jos sinusta itse ei siihen ole. siis vaikka vammaudut tai olet muuten vaan letkuissa tiedottomassa tilassa sairaalassa.meillä tämmönen käyttöoikeus löytyy ja siihen pitää olla lekurilta paperi sit jos sen aika tulee, että pääsee tiliin käsiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mehtäemäntä, tää pankkijuttu olikin uusi ja hyödyllinen tieto! Olisi pankkiin asiaa muutenkin, jospa sen saisi samalla hoidettua (tämän vuoden aikana). :)

      Poista
    2. meidän suvussa on nyt tilanne päällä. ukkin sairaalassa ja laskuja tippuu ja mummo ei pääse tiliin käsiksi että saisi ukin lainoja pois jne..eli ihan hyvä todellakin olla olemassa. tiedä millon se ukki pääsee ite niitä hoitelemaan..hyvässä lykyssä saattaa vaikka mennä lainat takaajille jos sellanen tilanne jollakin olis..ihmettelen vaan miksi nämä vanhukset ei vieläkään luota sanaan suoraveloitus :/

      Poista

Mitäpä tuumit? Kerro kernaasti.