Nukkuvissa ja mummolassa olevissa lapsissa on jotain omalla tavallaan rakastettavaa. Touhukas oli viikonloppuna kaksi yötä mummolassa, ja se oli
mahtavaa. Sai pitää karkkipussia pöydällä ja napostella pitkin päivää. Ei tarvinnut vahtia, että joku kompastuu maalisankoon tai levittää nuppineulat pitkin lattioita. Viimeksi mainitut tosin onnistuisi minultakin vaivatta - ehdinpähän vahtia itseäni, kun ei tarvinnut Touhukasta kytätä. Saatiin maailma melkein valmiiksi: maalattiin, ommeltiin, tehtiin sekalaisia ostoksia (mm. joulukalenteri, takkaan kipinäsuoja ja tuparilahja*). Mies sai oltua pitkän kaavan mukaan baarissakin. Kuka sitä nyt kotona rouvan kanssa lauantai-iltaa viihtyisi, haloo?
Sunnuntaina olikin jo kova ikävä Touhukasta. Nauravainen kiskaistiin aamu-unilta mummolan retrorattaisiin ajelulle. Kesti kotvasen aikaa, ennen kuin tämä leikki alkoi naurattaa.
*Suunniteltiin sunnuntaiksi ilta-ajelua Nauravaisen kummien luokse. Jätettiin se kuitenkin väliin, Nauruski on tulossa kipeäksi ja Mies oli ryytynyt omista syistään. Mutta tulossa ollaan, uskokaa vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäpä tuumit? Kerro kernaasti.